Kun ovulaatiosta oli 6 päivää, alkoi aaltoimainen huono olo.
Ajattelin saaneeni sairastuneeni, koska koulukaverillani oli pari päivää
aiemmin ollut vatsatauti. Peruin siltä päivältä kaikki menot ja jäin odottamaan,
milloin vointi menee huonommaksi. Olotilassa ei tapahtunut muutosta muutamaan päivää, joten mieleeni heräsi kysymys.. voisinko olla raskaana?
Epätietoisuus on tuskaa.. siispä 9 päivää ovulaation jälkeen tein ensimmäisen testin, enkä tullut juuri viisaammaksi. Siitä alkoi testipakkomielle.. seuraavana päivänä testiin tuli haamuviiva. Tiesin, että ainakin jotain yrittää tapahtua. Päivien kuluessa viiva voimistui ja pian digitestikin varmisti asian..
Testien teko jatkui siitä huolimatta.
Oireet ovat olleet kovin lieviä ja olen lietsonut itseni paniikkiin. Kesällä olin raskaana ja oireena oli ainostaan todella lievä huono olo.. raskaus paljastui tuulimunaksi.. tottakai ajattelin, että nyt käy samalla tavalla.. viikkoja on nyt 6+1 tai 5+6. Huono olo on vähitellen kuitenkin voimistunut. Olo ei ole oksettava mutta huonompi kuin tuulimunaraskaudessa.. muita oireita ovat heikotus, huippaaminen, rintojen arkuus ja kasvu, vatsan turvotus.
Voin rehellisesti kertoa, että rukoksia ei ole säästelty. Toivon koko sydämestäni, että saisimme vihdoin sen kaivatun lisän perheeseemme.
Mielenrauhani vuoksi varasin ajan alkuraskauden ultraan ensi tiistaille. Viikkoja on silloin 6+3 tai 6+5. Saa nähdä rauhoittaako se mieltäni lainkaan, koska saatan olla liian aikaisin liikenteessä.
