Viime yönä unet jäi puolitiehen.
Kuopus kävi pissalla, enkä saanut sen jälkeen enää unta.
Ajatuksia vilisi päässä ja pelotkin tuli seuraksi.
Tasan viikon päästä on ultra ja ahdistus kasvaa.
Niin monta pettymystä takana, että ei osaa odottaa mitään hyvää.
Samaan aikaan toivon ja rukoilen parasta.
Olen ihaillut uutta äitiyspakkausta...
sellainen tulee meillekin, jos (vai pitäisikö kirjoittaa kun) kaikki on hyvin.
Terapeuttini pyysi minua edes yrittämään kääntää ajatusta positiiviseksi..
että ei saisi ajatella, jos jokin menee pieleen.. vaan enemmän positiivisesti.
Ehkä uhkarohkein hankinta noudettiin viime viikolla.
Nimittäin kehto.. alunperin olin päättänyt aloittavani hankintojen
tekemisen vasta rakenneultran jälkeen, mutta jokin päähänpisto iski
ja tilasin kehdon vauvalle...
Pikkuisia vaatteitakin on tullut hankittua..
Ehkä alitajunta yrittää viestittää,
että tällä kertaa saamme kauan kaipaamamme lapsen kotiin asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti