Rakenneultra ja kelaneuvola

Virallinen rakenneultra on nyt takana. Se tehtiin perinöllisyyspolilla suunnitelmien mukaan. 

Ajat olivat pahasti myöhässä ja lääkäri kävikin välissä sanomassa, että voisin hyvin lähteä käymään kahvilla. Hiukan alkoi jännittää, kun huomasin kuka lääkärinä oli.. hän on ennenkin ollut lääkärinäni ja oli silloin hyvin tiukan oloinen.. 

Kävin juomassa kupillisen teetä ja palasin peripolille. Pian olikin minun vuoroni. Ultraaminen aloitettiin heti. Pian ikävähköt muistot lääkäristä karisivat ja ultra sujui oikein mukavasti. Pikkuinen oli todella aktiivinen, kaikki rakenteet olivat normaalit ja hän kasvaa tasaisesti. Lääkäriä nauratti ja hän kehui kovasti pikkuista. Painoarvio oli hiukan keskikääyrän yläpuolella samassa linjassa kuin edelllisellä kerralla. Sain 3d kuvan korvaukseksi, kun jouduin odottelemaan niin kauan. Seuraava käynti on äitiyspolilla rv 28, jolloin laitetaan kortisonipiikit kypsyttämään vauvan keuhkoja. Se on varotoimenpide, koska 4 edellistä lasta ovat syntyneet keskosena. 

Torstaina oli "kelaneuvola". Sielläkin oli kaikki hyvin.. verenpaine oli matala, mutta onneksi siitä ei tarvitse murehtia. Sf-mitta menee yläkäyrän yläpuolella.. terveydenhoitaja sanoi että se on tyypillistä uudelleensynnyttäjälle, mutta jos edellisenä päivänä ei olisi ollut ultraa, olisin kyllä säikähtänyt. Oma painoni on noussut makuuni vähän liikaa.. mutta se selittynee kai sillä että on tullut nautittua herkuista pahoinvoinnin helpottamisen myötä. Pahoinvointia on yhä päivittäin mutta se on onneksi lievää. Sain lähetteen myös uuteen sokerirasitukseen ja varasinkin ajan jos siihen. Toivottavasti arvot ovat hyvät. Äitiysavustushakemuksenkin tein samantien.. Otetaan pakkaus. 

Kouluasiatkin etenevät. Opinnäytetyö on valmis ja kaikki kurssit on nyt suoritettu. 4.5 teen kypsyysnäytteen ja kun se on hyväksytty voin hakea tutkintotodistusta. Uskomatonta, että tämäkin päivä koittaa.. en olisi siihen uskonut.. mutta nähtävästi kaikki on mahdollista kun ei anna periksi. Sen verran ison työn takana tutkinnon saaminen on ollut, että pidän pienet juhlat toukokuun lopussa. Töitä en ole hakenut, joten ikävä kyllä valmistun työttömäksi.. mutta toisaalta en varmaan kykenisi työhön, koska keho on nyt jo aika kovilla ja selkä temppuilee aika paljon. Ja toisekseen jos tälläkin pienellä on kiire.. hän voi syntyä jo kesäkuun lopussa.. 

Palataanpa vielä hetkeksi vauvaan.. minähän sain sukupuolen selville jo reilu 2 viikkoa sitten. Mies ei halunnut sukupuolta etukäteen tietää.. mutta rakenneultran jälkeen sukupuoli vahvistui enkä voinut enää pitää suutani kiinni.. niinpä paljastin asian miehellekin.. ja nyt me yhdessä prosessoimme yllätysuutista...

Hankintoja

Me päätettiin hankkia lähes kaikki käytettynä.

Säästetään rahaa ja ei pieni vauva ehdi esimerkiksi vaatteita kuluttaa.

Sen seurauksena toria on tullut seuratua ahkerasti.

Vaunut käytiin eilen hakmeassa, koska sattui löytymään edullinen ja kattava paketti.

Paketissa tuli vaunujen runko, siihen istuinosa ja pehmeä koppa + lisäksi uudempaa mallia oleva kiinteästi asennettava koppa sekä seisomalauta. Näiden lisäksi samalta myyjältä ostettiin Baby Björnin sitteri lelukaaren kera ja mobile pinnasänkyyn. Myös uudenveroiset ensiaskelkengät lähti mukaan ja kaupan päälle sain kassillisen vaatteita. Voi sanoa että olen hurjan tyytyväinen. 

Sähkökäyttöinen rintapumppu on myös kotiutunut meille ja se onkin tärkeä kapistus jos lapsi syntyy etuajassa niin kuin neljä edellistä. Tuttipullot ovat hautautuneet varaston syövereihin ja ne pitää sieltä etsiä kunhan päästään sinne asti siivoamaan. Lakanat ja pinnasänky ovat edellisen jäljeltä tallessa.. ensimmäisiä kuukausia varten olemme ostaneet jo kauniin kehdon. Hankinnat alkavat olla siis jo tosi hyvällä mallilla.. myöhemminkin olisi ehtinyt, mutta ei voi kaikkia ostoksia jättää yhdelle kertaa. Parempi jakaa osiin ja tehdä löytöjä pikkuhiljaa. 

Mitä sitten vielä puuttuu??

- hoitotarvikkeet ja tutit yms.. 

- harsot

- telakallinen turvakaukalo

- vaatteita 62cm---> 

(suurella todennäköisyydellä niitä ihan pieniäkin tulee hankittua lisää)

Vaunujen ratasosa on harmaa ja somisteen maastokuviota. Tykkään paljon.
En halunut mustia vaunuja ja niitä näyttää olevan paljon tarjolla. 

Koppa on sininen ja olen ihan rakastunut siihen

Mobilessa on useampi musiikkivaihtoehto, se pyörii ja valotkin siihen tulee

BB sitteristä olen haaveillut jokaisen kohdalla..
nyt me saatiin sellainen hankittua kun saatiin pakettina edullisesti nämä kaikki

Pikkuisia vaatteita

Pikkuiselle tulokkaalle vaatteita koossa 50-56cm.

Koukuttavaa puuhaa.. mutta alkaa sopivat kankaat loppua...

Ehkä hoidan koulun nyt loppuun ja jatkan omepluita sitten.. 

RV 19+4

Tänään eletään tässä raskaudessa sitä päivää, kun jouduimme luopumaan Tiinusta.

Olo on rikkinäinen mutta samaan aikaan olen hurjan onnellinen tulevasta pienestä.

Tuleva pikkuinen ei tule korvaamaan Tiinua.

Tiinu on aina osa meidän perhettä. 

On ikävä <3

Situ-käynti

Eilen oli odotettu situ-käynti.

Ensin juteltiin hoitajan kanssa ja tuli vähän itkettyäkin.

Tämä viikko on ollut erityisen vaikea, 

koska juuri tällä raskausviikolla Tiinun tilanne todettiin

ja toivo vietiin kokonaan.

Tuleva vauva voi kuitenkin hyvin.

Rakenteet ovat kunnossa ja 

hän kasvaa keskikäyrällä.

Sukupuolenkin sain tietää <3

Mutta se jääköön salaisuudeksi.

Mies haluaa ehdottomasti odottaa syntymään asti ennen

sukupuolen paljastumista. Lapsetkaan eivät luonnollisesti tiedä,

eivätkä tiedä, että minä tiedän.. eihän itä inttämistä kukaan kestäisi..

kerro kerro kerro =D 

Läheisille ystäville olen sukupuolen paljastanut,

koska täytyyhän minun jonkun kanssa ssada jakaa asia.

Halkeaisin muuten.

Minulle oli tärkeää saada tietää sukupuoli,

jotta osaan ajatella konkreettisemmin tulevaa vauvaa.

Ja voin sanoa että oli kyllä oikea päätös.

Vauvasta tuli heti todellisempi. <3 

Nimistäkin ollaan puhuttu.. 

ja suosikkinimeni sai vihreän valon.

Mitään ei ole vielä lukkoon lyöty,

mutta sekä tytölle että pojalle on vahvat ehdokkaat.

Rakenneultraan on tasan 3 viikkoa.

Ehkä sinne jaksaa näin hyvien uutisten jälkeen odottaa.

Kirppiksiltäkin on löytynyt pientä ja söpöä.

rv18+3

Selviytymiskeinoja

Massu on kai sen verran nyt kasvanut, että alaselkä kipeytyy jos olen pitkään jalkeilla. Perjantaina oli neuvola ja kaikki oli hyvin. Pikkiriikkisen syke oli 148. Kohdunpohjan korkeus oli vähän suurehkä, mutta th epäili sen johtuvan istukan sijainnista koska juuri siitä kohtaa mitta jouduttiin ottamaan. Painoa oli tullu vähän enemmän mitä tykkäisin, mutta th kehui vaan, että hyvä kun on lähtenyt nyt nousuun.. 

Ennen neuvolaa oli perheterapeutille aika, jossa puidaan menetystä läpi.. Terapeutilla oli ihan hyviä ajatuksia ja ekaa kertaa menetyksen jälkeen tuntuu, että todellakin joku osaa puhua asiasta kanssani.. Aiemmin kävin psykologilla, mutta hänenkään kanssa ei ikinä päästy itse asiaan vaan puitiin muita juttuja. Hänen kanssaan jäi asiat kesken, kun vaihtoi työpaikkaa. 

Vaikka tuosta terapeutistakaan ei ekan kerran jälkeen jäänyt hyvä vaikutelma.. kannatti antaa toinen mahdollisuus. Puhuttiin paljon siitä, kun en uskalla luoda sidettä tulevaan vauvaan.. en usko että vauva on totta ja en ole hyväksynyt Tiinun menetystä edelleenkään..

Minuun on vaikuttanut todella paljon se rajan vetäminen.. kun rv22 synytynyt sais henkilötunnuksen ja hänet tunnustettais oikeaksi ihmiseksi.. me menetettiin Tiinu 19+4... ja jouduttiin tekemään geneettisistä syistä keskeytys. Kyse ei ollut keskenmenosta, eikä kohtukuolemasta.. ja tässäkin koen olevani väliinputoaja.. synnytin Tiinun normaalisti alakautta ja kohdunsuun piti aueta samalla tavalla kun normaalissa synnytyksessä.. mutta eräs lääkäri sitten sanoi, että ei sitä lasketa synnytykseksi koska oli abortti.. Abortti särähtää korvaan koska minulle siitä tulee mieleen, että se tehdään aikaisemmilla viikoilla ja vaapaehtoisesti omista syistä. Paljon asioita on hoidettu huonolla tavalla ja niitä nyt sitten yritetään korjata.. 

Puhuttiin myös siitä onko tämä 6. vai 7. lapsi meille.. itse koen että 7. Mutta ympäristölle tämä on kuudes. Jotenkin harhainen kuva itsellä siitä tapahtuiko kaikki todella. Meillä ei kotonaakaan ole mitään näkyvää Tiinusta.. piti kyllä tulla, mutta kuvien kehitys meni pieleen kuvia teettävän firman vuoksi. Terapeutti sanoikin että nyt alat rehellisesti ajatella että Tiinu on yksi meidän lapsista vaikka ei olekaan luonamme. Ja hän sanoi että asiaa voisi auttaa jos teettäisin ne kuvat mitä olin ajatellut.. ainoa näkyvä muisto tällä hetkellä on Ainu pupu kirjahyllun päällä ja senkin olen miettinyt vieväni uurnalehtoon.. Saisi Tiinu omansa sinne taivaaseen. 

Mutta siis kun olen menetetyssä vauvassa vielä niin kiinni... on vaikea muodostaa sidettä tulevaan vauvaan.

Viime viikot olen tehnyt paljon kouluhommia. Nyt olenkin saanut monta keskeneräistä juttu valmiiksi ja jäljellä on kaksi kurssia ja opinnäytetyä, joka sekin on hvyällä mallilla jo. En voi uskoa, että kova puurtaminen on loppusuoralla ja tulen valmistumaan touokuun lopussa. Hurjaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ammatti. Juhlat on luvassa.. siitä olemme miehen kanssa yhtä mieltä. 

Viime postauksessa kerroin äitiyspoli ja perinnöllisyyspolikäynneistä.. ja että oli puhe vielä yhdestä ylimääräisestä ultrasta, jonka äitipolin lääkäri kuitenkin torppasi.. No alkuviikosta sain puhelun peripolilta ja minulle oli kuitenkin varattu vielä uusi ultra ja se on jo tulevana tiistaina. Olen hurjan tyytyväinen, koska minun on tärkeää nähdä omin silmin, että kaikki on hyvin. Ehkä kysyn sukupuolestakin jo... jos sattuisi sellainen lääkäri joka suostuisi sitä vähän kurkkaamaan.