Polikäyntejä

Pari päivää olen nyt sulatellut äitiyspoli- ja perinnöllisyyspoli-käyntejä.

Ajat oli myöhässä ja jouduin odottelemaan aika kauan.. siinä ehti monenlaisia ajatuksia pyöriä mielessä.

Ensin oli peripolin hoitajan haastattelu. Sen jälkeen perinnöllisyyspolin puolella tehtiin ultra. 

Oli mahtavaa huomata, että vaikka ajat oli myöhässä, lääkäri ultrasi tarkasti eikä kiirehtinyt.

Ensimmäisenä katsottiin pään alue, se oli kaunis ja symmetrinen. Tässä vaiheessa huokaisin ensimmäistä kertaa.. Lääkäri siirtyi ultraamaan muita kehon osia ja sai painoarvioksi 169g. Rakenteet olivat sellaiset kuin pitääkin. Sydän ultrattiin viimeisenä ja siinä menikin hyvä tovi.. ehdin jo säikähtää, että jotain on vialla, kun niin kauan keskittyi siihen. Mutta kaikki oli kunnossa. <3

Yllätyksekseni havaittiin, että kohtuni on hiukan herttamainen.. poikkeama on lievä.. kohdun rakennepoikkeavuudet altistavat ennenaikaiselle synnytykselle, joten tämä saattaa osittain selittää sen, miksi minulla menee vedet liian aikaisin. Lääkäri sanoi, että todennäköisesti on myös jokin toinen piilevä tekijä, joka vaikuttaa tähän.. mutta sitä vain ei ole kohdallani löydetty.

Ultran jälkeen minulle oli varattu keskusteluhetki saman lääkärin kanssa, joka hoiti meitä Tiinun kohdalla. Hänellä ei ollut mitään uutta tietoa asiaan liittyen.. edelleen kohtalo on yhtä lohduton, eikä mitään olisi voitu tehdä. Hän sanoi että mielenrauhani vuoksi voitaisiin tehdä vielä yksi ultra ennen rakenneultraa ja sehän sopisi minulle.

Keskustelun jälkeen oli aika vielä äitiyspolin lääkärille. Lääkäri tarkisti alakerran tilanteen ja kaikki oli mallikkaasti.. peripolin lääkäri oli miettinyt tukilääkitystä, jotta saataisiin viikkoja lisää.. mutta koska paikat ei lähde kypsymään liian aikaisin, sillä ei valitettavasti olisi kohdallani apua. Joten siitä ajatuksesta luovuttiin. Puhuin lääkärille myös ylimääräisestä ultrasta, mutta koska vauvalla on kaikki hyvin, hän ei nähnyt sille mitään syytä.. ilmeisesti äidin henkinen hyvinvointi ei paina vaakakupissa sitten mitään.. pettynyt olo tuli tämän jälkeen.. 

Rakenneultraan on nyt tasan 5 viikkoa.. se tuntuu pitkältä ajalta. Mutta onneksi tällä hetkellä kaikki on hyvin.

rv 16+3

Huomenna se on..

se odotettu päivä..

Käynnit perinöllisyyspolilla ja äitiyspolilla.

Pelottaa ja ahdistaa.. mutta samalla tunnen olevani vähän toiveikaskin.

Ristiriitainen olo. 

Pahoinvointi on lieventynyt entisestään.

Huono olo on edelleen lähes koko ajan, mutta

se pysyy siedettävänä enkä juuri oksentele enää. 

Olen pystynyt tekemään kouluhommiakin.

Rv 16+0

Hankintoja

Viime yönä unet jäi puolitiehen.

Kuopus kävi pissalla, enkä saanut sen jälkeen enää unta.

Ajatuksia vilisi päässä ja pelotkin tuli seuraksi.

Tasan viikon päästä on ultra ja ahdistus kasvaa. 

Niin monta pettymystä takana, että ei osaa odottaa mitään hyvää.

Samaan aikaan toivon ja rukoilen parasta.

Olen ihaillut uutta äitiyspakkausta...

sellainen tulee meillekin, jos (vai pitäisikö kirjoittaa kun) kaikki on hyvin.

Terapeuttini pyysi minua edes yrittämään kääntää ajatusta positiiviseksi..

että ei saisi ajatella, jos jokin menee pieleen.. vaan enemmän positiivisesti. 

Ehkä uhkarohkein hankinta noudettiin viime viikolla.

Nimittäin kehto.. alunperin olin päättänyt aloittavani hankintojen

tekemisen vasta rakenneultran jälkeen, mutta jokin päähänpisto iski

ja tilasin kehdon vauvalle...

Pikkuisia vaatteitakin on tullut hankittua..

Ehkä alitajunta yrittää viestittää,

että tällä kertaa saamme kauan kaipaamamme lapsen kotiin asti.

rv 14+6

Odottavan aika on pitkä.

Viikot ei etene millään.

Tänään on raskausviikko 14+6.

Minulle soitettiin äitiyspolilta ja sain sinne ajan samalle päivälle

kun esnimmäinen käynti perinnöllisyyspoliklinikalla on.

20.3 ultrataan ja käyn erikoislääkärillä.

Tunnen olevani hyvissä käsissä.

Nyt kun kaikki olisi hyvin.

Viimeksi kun kävin äitiyspolillas sain musertavia uutisia.

Yritän ajatella järjellä... se mitä meidän Tiinulle tapahtui,

ei ole perinnöllistä vaan pelkkää huonoa tuuria ja epäonnea..

on häviävän pieni mahdollisuus, että sama tapahtuisi uudeelleen..

Mutta kun on niin paljon kaikkea muuta mikä voi mennä pieleen.

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä pieni tule kotiin asti <3 

Rv 14+3

Rv 14+3.

Saan päivittäin ahdistuskohtauksia..

Hengittäminen tekee kipeää ja on työlästä.. 

Vaikka minuun sattuu fyysisesti,

kyse on psykologisesta vaivasta..

Ihmiskeho on kyllä merkillinen. 

Pahoinvointi on hiukan helpottanut.

En oksenna enää joka päivä,

huono olo on kuitenkin lähes koko ajan.

Vireystaso on noussut jonkin verran,

sen huomaa ainakin pyykkikoreista =D

Pyykivuori pysyy suhteellisen kesynä.

Raskaus ei tunnu kuitenkaan edelleenkään todelliselta 

vaikka vatsani kasvaa hyvää vauhtia. 

Istukka on kohdun etuseinämässä, 

joten liikkeitä ei vielä tunnu

satunnaisia työtäisyjä lukuunottamatta. 

Tiinua odottaessa liikkeitä oli todella vähän

ja ne olivat hentoja vaikka istukka oli takaseinämässä..

Olen jälkeenpäin ajatellut, että jo siitä 

olisi pitänyt tajuta, että kaikki ei ole hyvin...

Nyt, vaikka tiedän, että istukka on etuseinämässä 

vaimentamassa liikkeitä, pelkään jonkin olevan vialla.

Seuraavaan ultraan on 2 viikkoa ja 1 päivä.

Se tuntuu tuskastuttavan pitkältä ajalta.