Synnytyskertomus

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä 15.6.2017 yöllisen wc-reissun jälkeen meni vedet. Ei ollut epäilystäkään siitä, oliko kyse lapsivedestä, koska sitä tuli paljon ja sama tilanne toistui nyt viidettä kertaa. Kerroin miehelle tilanteesta, pakkasin sairaalakassin loppuun ja soitin ambulanssin.

Ambulanssi tuli ja matkasin vaaka-asennossa synnyttäjien vastaanottoon. Siellä odoteltiin jo ja laittoivat minut heti käyrille. Käyrillä ollessa alkoi supistella noin 10 minuutin välein. Pian pääsin lääkärille ja ultran jälkeen hän totesi vauvalla olevan kaiken hyvin. Painoarvioksi saatiin 1260g. Kohdunsuun tilanne oli varsin hyvä. Kanavaa lähes 5cm, mutta paikat olivat todella pehmeät. Siirryin loppuyön ajaksi synnytyssaliin seurantaan, koska vauvalla oli sykkeissä laskuja supistusten aikana.

Aamuyön tunteina tilanne rauhoittui ja supistukset loppuivat. Minut siirrettiin osastolle 11 vuodelepoon. Wc:ssä ja suihkussa sain käydä, muuten täytyi olla vaakatasossa. Tämähän ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, joten tiesin hyvin mitä edessä on. Ajatus pitkästä vuodelevosta sai ahdistuksen nousemaan, mutta yritin ajatella vauvan parasta.

Antibiootteja meni 3 kertaa vuorokaudessa yhteensä 9 annosta (sivuvaikutuksena kärsin kovasta pahoinvoinnista, en kuitenkaan oksennellut), jonka jälkeen lääke lopetettiin. Reilun vuorokauden ehdin olla ilman ab:ta kunnes tulehdusarvot ja leukkarit lähtivät nousuun. Ab aloitettiin uudelleen.

20.6 oma vointini alkoi heiketä. Syke nousi korkealle ja mittari näytti 120. Kohtutulehduksen oireitakin alkoi vähitellen tulla. Myös supistuksia tuli säännöllisetsi ja sain niihin Nifangin-nimistä lääkettä, jolla ne saatiin loppumaan. Lääke oli verenpainelääke ja siitä sain sivuvaikutuksena armottoman päänsäryn. 

Korkea syke aiheutti minulle hengenahdistusta ja sen vuoksi lääkäri määräsi valtimoverinäytteen, jotta saataisiin suljettua keuhkoembolia pois. Lääkäri yritti ottaa näytteen, mutta se ei oikein sujunut ja meinasin pyörtyä. Hän yritti vielä uudelleen ja epäonnistui jälleen. Seuraavaksi toinen lääkäri kokeili toisesta kädestä ottaa samaa näytettä, mutta hänkään ei onnistunut. Lopulta soitettiin anestesialääkäri paikalle ja hän onnistui saamaan näytteen nopeasti ja paljon kivuttomammin kyynärtaipeen valtimosta. Tulokset olivat aavistuksen viitearvojen yläpuolella, mikä sopi raskauteen, mutta keuhkoemboliasta ei tosiaan ollut kyse. Vauva voi onneksi koko ajan hyvin, vaikka oma tilani oli vähän kehno.

Seuraavana päivänä vointini oli tasaisempi. Crp oli yhä nousussa, mutta leukkarit lähtivät laskuun. Se päivä meni itkiessä, kun tuntui että ei jaksa enää makoilla. Oli ikävää kuunnella, kun huonekaverit tulivat käynnistykseen ja lähtivät aina synnyttämään. Minun piti makoilla jalat ristissä, että vauva pysyisi vielä masussa turvassa. Muutenkin elämä kolmen hengen huoneessa oli levotonta, enkä pystynyt nukkumaan kunnolla.

22.6 olin ollut vuodelevossa 7 päivää. Aamulla huomasin, että lapsiveden seassa on vihreää. Kohtutulehduksen oireen alkoivat myös pahentua. Alaselkää särki, alavatsaan kävi kipeää liikkuessa, kohtua aristi. Crp ja leukkaritkin olivat taas nousussa. Sykkeeni kohosi taas pilviin ja mittari näytti 140. Vauvan vointi oli onneksi edelleen tasainen.

Päivän mittaan aloin tuntea supistuksia. Niihin annettiin jälleen Nifaginia ja sain kamalan päänsäryn. Supistuksen pysyivät puoli tuntia poissa, kunnes alkoivat uudelleen. Lääkäri hälytettiin paikalle. Hän tarkisti kohdunsuun tilanteen ja kanavaa oli jäljellä 1cm, ja paikat olivat auki 1cm:n verran. Hän sanoi, että aloitetaan suonensisäinen lääkitys supistuksiin, mutta perehdyttyään kokonaistilanteeseen ja konsultoituaan toista lääkäriä päädyttiinkin siihen, että kokeillaan vielä kerran Nifanginia ja mikäli se ei tehoa, annetaan synnytyksen käynnistyä. Tässä vaiheessa minulle annettiin myös vielä yksi kortisonipiikki vahvistamaan vauvan keuhkoja.

Sain siis jälleen samaa lääkettä ja jäätiin seuraamaan, käynnistyykö synnytys, ja eteneekö kohdunsuuntilanne. Tunnin kuluttua supistukset jatkuivat yhä ja niitä tuli 4-5 minuutin välein. Lääkäri tuli jälleen tarkistamaan tilanteen. Kanavaa 0,5cm jäljellä ja kohdunsuu auki 3cm. Lääkäri teki päätöksen, että nyt siirrytään synnytyssaliin, synnytys etenee ja pitää ehtiä tiputtaa vähintään 4 tuntia magnesiumia vauvan aivojen suojaksi.

22.6 klo 15:15 minut siirrettiin synnytyssaliin ja ilmoitin doulalle. Magnesium-tippa ja keittosuola saatiin laitettu 16 aikaan menemään. Seuraava operaatio oli ”asentaa” pissakatetri. (Magnesium aiheuttaa kuivumista ja virtsaneritys voi lakata, siksi täytyy tarkasti seurata virtsan määrää eikä se onnistu muulla tavalla kuin katetroinilla.) Supistukset vaimenivat tässä vaiheessa ja niiden väli piteni, niitä tuli kuitenkin n. 10 minuutin välein. Toisaalta se oli hyvä juttu, koska tämä antoi magnesiumille aikaa. Doulakin saapui paikalle.

Crp ja leukkarit kontrolloitiin ja olivat yhä noususuunnassa. Itseäni alkoi turhauttaa harvat supistukset.  Jonkin ajan kuluttua ne kuitenkin saivat vähän voimaa lisää. Supistusten aikana doula hieroi jalkapohjiani ja paineli nilkoista akupisteistä. Hän hieroi myös niskoja ja päätäni. Se rentoutti kovasti.  ilokaasun avuksi. Rupateltiin doulan kanssa mukavia supistusten välillä. Aika kului nopeasti, kun ei tarvinnut olla yksin.

Supistukset alkoivat olla sen verran kipeitä, että otin ilokaasun avuksi. Ihmettelimme doulan kanssa, miksi kaasumaski vinkuu niin kovasti. Kätilökin ihmetteli samaa. Hengittelin kuitenkin tyytyväisenä maskiin, mutta vähän epäröin, kun en saanutkaan siitä samanlaista helpotusta, kun muistan sen tuoneen edellisissä synnytyksissä.

Kätilöillä vaihtui tässä kohdin vuoro ja uusi kätilö oli aivan mahtava. Parempaa en olisi voinut toivoa. Doula kysyi uudelta kätilöltäkin maskin vinkumisesta ja hänpä keksi sille syynkin. Ilokaasuhana oli kiinni =D Ja voi mikä helpotuksen tunne tuli, kun se avattiin. Se auttaa sittenkin. Ilokaasusta tuli heti paras ystäväni. 

21 aikaan kohdunsuun tilanne tarkistettiin. Olin 4cm auki, joten edistystä tapahtui mutta kovin hitaasti. Olin jo aiemmin pyytänyt, että jos edistystä ei tapahdu saisin oksitosiiniä vahvistamaan supistuksia. Lääkärillä ei ollut kuitenkaan kiire vauhdittaa synnytystä, koska jokainen tunti magnesiumtipassa on eduksi vauvalle.  

Crp ja leukkarit kontrolloitiin taas ja olivat jälleen nousseet. Lääkäri sanoi, että nyt olisi oksitosiinin aika, ennen kuin tulehdus pääsee kunnolla valloilleen. Oksitosiini aloitettiin pienellä annoksella ja supistuksen saivatkin kivasti lisää voimaa ja väli lyheni. Kivut alkoivat olla kovia. Vetelin ilokaasua rystyset valkoisena. Doula antoi oman kätensä tueksi ja purisin sitä minkä jaksoin. Kivunlievitystä olimme aiemmin miettineen ja päädyin spinaaliin, koska epiduraali ei ole koskaan tehonnut täysin kohdallani. Jotta saisin spinaalin, minun tulisi olla auki 6-7cm.

Olin niin kipeä, että pyysin kätilöä tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen. Ikävä kyllä olin auki vähän vajaan 6cm, eikä spinaalia kannattanut vielä laittaa. Spinaali vaikuttaa n. 2 tuntia ja se on niinsanottu kerta-annos eikä sitä yleensä uusita. Siksi sen ajoittaminen on tärkeää.  Anestesialääkäri oli kuitenkin seinän takana laittamassa epiduraalia, ja kätilö sanoi minulle, että kyseinen synnyttäjä oli odottanut jo kaksi tuntia saadakseen sen. Hän sanoi, että vaihtoehdot ovat nyt ottaa epiduraali tai ottaa riski ja odottaa spinaaliin otollista hetkeä, mutta anestesialääkäri ei välttämättä ole saatavilla silloin.  Päädyin kuitenkin odottamaan ja sovittiin puudendaalpuudutuksesta, mikäli anestesialääkäri ei ehdi tulla spinaalia laittamaan.

Hammasta purren, ilokaasua vedellen ja doulan kättä puristellen sinnittelin vielä eteenpäin. Pian tuntui, että en kestä enää. Kätilö tarkasti taas tilanteen ja se oli edennyt sen verran, että spinaali voitaisiin laittaa. Minun onnekseni anestesialääkäri oli heti saatavilla ja kello 1:10 sain spinaalin. Siitä tuli lämmin olo, joka levisi koko alaruumiiseen. Oksitosiinin määrää nostettiin tässä vaiheessa lisää. Supistuskipu ei kuitenkaan hävinnyt täysin vaan tunsin alavatsalla epämääräistä kipua.

Hiukan ennen kahta arvailimme doulan kanssa, milloin vauva syntyy. Minä arvasin että 3.00 ja hän veikkasi 2.45. Tästä ei mennyt montaa minuuttia, kunnes supistuskivut palasivat niin kivuliaina, että jouduin ottamaan taas ilokaasun avuksi. Yhden supistuksen pärjäsin, seuraavan jälkeen piti hälyttää kätilö paikalle. Nyt sattuu kovasti ja tuntuu myös painetta peräsuolessa. Pikainen tsekkaus ja kätilö sanoi ”Tämä syntyy nyt, älä ponnista, hälytetään lastenlääkäri paikalle”.

Seuraava supistus tuli pian. Sain tehdä tosissani töitä, etten ponnistaisi. Onneksi kätilö palasi pian ja sain luvan ponnistaa, kun siltä tuntuu. Pian tulikin supistus ja aloin ponnistaa, kunnes kätilö sanoi, että ei enää. Hän joutui jarruttelemaan, että vauva tule liian pian ulos. Sain luvan jatkaa pienin ponnistuksin eteenpäin ja 1 minuutin ponnistamisen jälkeen  23.6.2017 klo 2:07 meille syntyi täydellinen, mutta pieni poikavauva, joka huusi naama punaisena ja pissasi kaaressa pedille.

Apgarpisteet 7/8/9.  1400g/39cm/päänympärys 28cm.

Sain pojan muutamaksi sekunniksi rintakehäni päälle, jonka jälkeen lastenlääkäri otti hänet huomaansa. Hänen tilansa oli vakaa, pärjäsi pelkällä nasaalilla ja häntä käytettiin keskoskaapin kera luonani vielä, ennen kuin hänet siirrettiin teho-osastolle.