No nyt niitä kuulumisia, mitä lupasin jo tovi sitten.
Pojalla tulee perjantaina neljä viikkoa täyteen.
Hän on yhä sairalaassa, osastolla, mutta tehon kirjoilla.
Maanantai oli ensimmäine päivä ilman peijoona-lääkettä.
Kyseinen lääke aloitettiin hengityskatkoksiin ja sykelaskuihin.
Se auttoikin hyvin, mutta purettiin pois tilanteen edetessä.
Nyt poika on siis kolmatta päivää ilman lääkettä ja täytyy sanoa,
että permminkin voisi mennä. Syke- ja saturaatiolaskuja tulee yhä..
Tänään aamulla oli ollut tilanne, joka liittyi maidon antamiseen..
Pojan oma hoitaja oli toisessa huoneessa toisen potilaan luona..
Pojan huoneessa on 2 muutakin vauvaa ja heidän hoitajansa oli huoneessa..
pojalla oli lähtenyt syke ja saturaatio laskuun.. yleensä hän korjaa ne itsestään..
mutta aamulla niin ei käynyt ja hoitajan piti puuttua tilanteeseen.. oma hoitaja ei kuullut hälytystä
ja toinen hoitaja joutui huutamaan hänet paikalle.. hoitaja kertoi tilanteesta, mutta ei siitä että ei ollut itse huomannut tilannetta.. kuulin tämän toisen vauvan äidiltä kun hän sattui olemaan paikalla..
ymmärrän kyllä että hänen täytyy pitää huolta toisestakin vauvasta, mutta ei näin saisi päästä käymään, että toisella tulee hätä. Pakko sanoa, että en kyllä luota nyt yhtään tähän kyseiseen hoitajaan =(
Olosuhteisiin nähden kaikki on kuitenkin hyvin. Sydän ja keuhkot on kunnossa, aivojen runsaskaikuisuus on häviämässä.. vasta toimii hyvin ja yleensä hän kestää maidot hyvin.
Poika kävi tänään kolmatta kertaa rinnalla.. tänään hän tarrasi kunnolla kiinni ja imutteli jonkin verran.. pientähän se on, mutta tästä on hyvä jatkaa.. syke- ja saturaatiolaskujen vuoksi syömisharjoitteluja ei ole vielä aloitettu. Hän kasvaa kuitenkin tosi hienosti. Veikkaanpa että huomenna menee 2kg rikki.
Syntymämitat oli 1400g/39cm, pituus kahden viikon iässä oli 41cm, ja tänään paino oli 1992g (ikää perjantaina 4 viikkoa).
Poika on ihana, mutta jotenkin vaika tajuta hänen olemassaolonsa..
Hän tuntuu enemmän sairaalan vauvalta kuin omalta..
Tuntuu, että minu täytyy kysyä lupa ennen kuin kosken häneen..
Menee vielä useita viikkoja ennen kuin saamme häne kotiin.
5-vuotiaskin nukkumaanmennessään sanoi, että ei jaksa odottaa milloin vauva pääsee kotiin..
Me kaikki kaipaamme häntä.
Me kaikki kaipaamme häntä.
Aamulla sain pidätellä itkua pojan luona.
Tilanne tuntuu epätoivoiselta kun asiat ei edisty..
Mistä nuo syke-ja saturaatiolaskut johtuu? Onko siinä taustalla keuhkojen kypsymättömyys?
VastaaPoistaPienin askelin eteenpäin, Tsemppiä 😊
Varmasti melkoista tunteiden vuoristorataa teillä. Musta tuntui jo kun yksi lapsista oli syntymän jälkeen vain viikon teholla,että on enemmän sairaalan lapsi kuin mun. Tuntui että olen heidän mielestään vaan tiellä. Mutta korvaamatonta työtähän he tekevät. Silti omasta lapsesta erossa oleminen tuntuu pahalta.Tuo tapahtuma jossa omahoitaja ei ollut paikalla kun pojalla tuli avuntarve kannattaa varmaan ottaa puheeksi uudestaan hoitajan kanssa,ettei jäis möröks ajatuksiin.toivon pienelle harppauksia eteenpäin ja teille paljon voimia.
VastaaPoistaOlisi kiva lukea tuoreempia kuulumisia :) toivottavasti olette kotona ja teillä on lähtenyt arki sujumaan hyvin!
VastaaPoista