Yhä mielessä

Täällä eletään vauvantuoksuista arkea.

Poika on valloittanut meidän kaikkien sydämen.

Hän on täydellinen lisä meidän perheeseen

ja tuntuu niin omalta.

Arki keskosvauvan kanssa on kuitenkin vähän haastavaa.

Pieni kärsii refluksista ja kovista vatsavaivoista

ja sen myötä hän on aika itkuinen.

Paljon on kuitenkin menty eteenpäin.

Ja kun hän hymyilee, katsoo syvälle silmiin

ja ääntää kauniilla äänellään, sydän on sulaa laavaa.

Silloin unohtuu kaikki vaikeudet ja hetki on täydellinen.

Välillä nään meidän perheen vihdoin olevan valmis.

6 lasta, joista haaveilin ovat täällä nyt.

Kuitenkin se seitsemäs.. tai oikeastaan kuudes, jota emme ikinä oppineet tuntemaan..

Saa aikaan sellaisen tunteen, että jotain puuttuu. 

Eletään vuoden haikeinta ja surullisinta aikaa. 

Huomaan että pinna on kireällä. Kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa.

Omaa aikaa. 28.10 tulee kuluneeksi 2 vuotta siitä kun Tiinu lähti enkelten mukaan.

Kyyneleet kihoaa edelleen silmiini.. 

Perheemme onni on kuitenkin niin valtava, että suru ei enää maalaa tummilla väreillään mieltä. 

Katse on kohti tulevaisuutta, mutta Tiinu on osa perhettä vaikka vosia kuluisi 100. 

Ensimmäinen kortisonipiikki

Tänään rv28+0 annettiin ensimmäine kortisonipiikki.
Mitään synnytyksen käynnistymiseen viittaavaa ei ole, mutta historiani vuoksi on tähän ratkaisuun päädytty. Viikon sisään on tullut useamman kerran verlimaista vuotoa ja sellaista samanlaista vuotoa on tullut neljässä edellisessäkin raskkaudessa, joissa vedet menneet liian aikaisin. Ensimmäistä kertaa lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että tuo vuoto voi ennakoida että vedet menee tälläkin kertaa liian aikaisin.. mutta sitä ei kukaan osaa sanoa koska.. Tällä hetkellä eletään päivä kerrallaan ja iloitaan siitä, että vauva kasvaa ja voimistuu joka päivä hieman. Tämän päivän ultrassa hänen painoarvionsa oli 1,2kg, täsmälleen keskikäyrällä.

Tänään on ollut muutenkin hyvä päivä. Aurinkoista ja lämmintä.
Kävin lasten ja ystäväni kanssa puistossa. Puistossa ystävä vahti tyttöjä sillä välin kun toinen ystäväni otti minusta kuvia. Oli kyllä haastavaa olla kuvattavana, koska niin harvoin siihen hommaan "pääsen". Mutta kameran näytöllä ainakin kuvat näyttivät upeilta, vaikka olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Puistoilun jälkeen mentiin vielä torille herkuttelemaan. Nautin kyllä täysin siemauksin lasten ilosta. Toivottavasti tämä päivä jää heille kesästä mieleen, minulle ainakin jää.