Yhä mielessä

Täällä eletään vauvantuoksuista arkea.

Poika on valloittanut meidän kaikkien sydämen.

Hän on täydellinen lisä meidän perheeseen

ja tuntuu niin omalta.

Arki keskosvauvan kanssa on kuitenkin vähän haastavaa.

Pieni kärsii refluksista ja kovista vatsavaivoista

ja sen myötä hän on aika itkuinen.

Paljon on kuitenkin menty eteenpäin.

Ja kun hän hymyilee, katsoo syvälle silmiin

ja ääntää kauniilla äänellään, sydän on sulaa laavaa.

Silloin unohtuu kaikki vaikeudet ja hetki on täydellinen.

Välillä nään meidän perheen vihdoin olevan valmis.

6 lasta, joista haaveilin ovat täällä nyt.

Kuitenkin se seitsemäs.. tai oikeastaan kuudes, jota emme ikinä oppineet tuntemaan..

Saa aikaan sellaisen tunteen, että jotain puuttuu. 

Eletään vuoden haikeinta ja surullisinta aikaa. 

Huomaan että pinna on kireällä. Kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa.

Omaa aikaa. 28.10 tulee kuluneeksi 2 vuotta siitä kun Tiinu lähti enkelten mukaan.

Kyyneleet kihoaa edelleen silmiini.. 

Perheemme onni on kuitenkin niin valtava, että suru ei enää maalaa tummilla väreillään mieltä. 

Katse on kohti tulevaisuutta, mutta Tiinu on osa perhettä vaikka vosia kuluisi 100. 

"rv33+6"

No nyt niitä kuulumisia, mitä lupasin jo tovi sitten.

Pojalla tulee perjantaina neljä viikkoa täyteen.

Hän on yhä sairalaassa, osastolla, mutta tehon kirjoilla.

Maanantai oli ensimmäine päivä ilman peijoona-lääkettä.

Kyseinen lääke aloitettiin hengityskatkoksiin ja sykelaskuihin.

Se auttoikin hyvin, mutta purettiin pois tilanteen edetessä.

Nyt poika on siis kolmatta päivää ilman lääkettä ja täytyy sanoa, 

että permminkin voisi mennä. Syke- ja saturaatiolaskuja tulee yhä..

Tänään aamulla oli ollut tilanne, joka liittyi maidon antamiseen..

Pojan oma hoitaja oli toisessa huoneessa toisen potilaan luona..

Pojan huoneessa on 2 muutakin vauvaa ja heidän hoitajansa oli huoneessa..

pojalla oli lähtenyt syke ja saturaatio laskuun.. yleensä hän korjaa ne itsestään..

mutta aamulla niin ei käynyt ja hoitajan piti puuttua tilanteeseen.. oma hoitaja ei kuullut hälytystä

ja toinen hoitaja joutui huutamaan hänet paikalle.. hoitaja kertoi tilanteesta, mutta ei siitä että ei ollut itse huomannut tilannetta.. kuulin tämän toisen vauvan äidiltä kun hän sattui olemaan paikalla..

ymmärrän kyllä että hänen täytyy pitää huolta toisestakin vauvasta, mutta ei näin saisi päästä käymään, että toisella tulee hätä. Pakko sanoa, että en kyllä luota nyt yhtään tähän kyseiseen hoitajaan =( 

Olosuhteisiin nähden kaikki on kuitenkin hyvin. Sydän ja keuhkot on kunnossa, aivojen runsaskaikuisuus on häviämässä.. vasta toimii hyvin ja yleensä hän kestää maidot hyvin.

Poika kävi tänään kolmatta kertaa rinnalla.. tänään hän tarrasi kunnolla kiinni ja imutteli jonkin verran.. pientähän se on, mutta tästä on hyvä jatkaa.. syke- ja saturaatiolaskujen vuoksi syömisharjoitteluja ei ole vielä aloitettu. Hän kasvaa kuitenkin tosi hienosti. Veikkaanpa että huomenna menee 2kg rikki. 

Syntymämitat oli 1400g/39cm, pituus kahden viikon iässä oli 41cm, ja tänään paino oli 1992g (ikää perjantaina 4 viikkoa). 

Poika on ihana, mutta jotenkin vaika tajuta hänen olemassaolonsa..

Hän tuntuu enemmän sairaalan vauvalta kuin omalta..

Tuntuu, että minu täytyy kysyä lupa ennen kuin kosken häneen..

Menee vielä useita viikkoja ennen kuin saamme häne kotiin.

5-vuotiaskin nukkumaanmennessään sanoi, että ei jaksa odottaa milloin vauva pääsee kotiin..
Me kaikki kaipaamme häntä. 

Aamulla sain pidätellä itkua pojan luona.

Tilanne tuntuu epätoivoiselta kun asiat ei edisty..

Synnytyskertomus

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä 15.6.2017 yöllisen wc-reissun jälkeen meni vedet. Ei ollut epäilystäkään siitä, oliko kyse lapsivedestä, koska sitä tuli paljon ja sama tilanne toistui nyt viidettä kertaa. Kerroin miehelle tilanteesta, pakkasin sairaalakassin loppuun ja soitin ambulanssin.

Ambulanssi tuli ja matkasin vaaka-asennossa synnyttäjien vastaanottoon. Siellä odoteltiin jo ja laittoivat minut heti käyrille. Käyrillä ollessa alkoi supistella noin 10 minuutin välein. Pian pääsin lääkärille ja ultran jälkeen hän totesi vauvalla olevan kaiken hyvin. Painoarvioksi saatiin 1260g. Kohdunsuun tilanne oli varsin hyvä. Kanavaa lähes 5cm, mutta paikat olivat todella pehmeät. Siirryin loppuyön ajaksi synnytyssaliin seurantaan, koska vauvalla oli sykkeissä laskuja supistusten aikana.

Aamuyön tunteina tilanne rauhoittui ja supistukset loppuivat. Minut siirrettiin osastolle 11 vuodelepoon. Wc:ssä ja suihkussa sain käydä, muuten täytyi olla vaakatasossa. Tämähän ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, joten tiesin hyvin mitä edessä on. Ajatus pitkästä vuodelevosta sai ahdistuksen nousemaan, mutta yritin ajatella vauvan parasta.

Antibiootteja meni 3 kertaa vuorokaudessa yhteensä 9 annosta (sivuvaikutuksena kärsin kovasta pahoinvoinnista, en kuitenkaan oksennellut), jonka jälkeen lääke lopetettiin. Reilun vuorokauden ehdin olla ilman ab:ta kunnes tulehdusarvot ja leukkarit lähtivät nousuun. Ab aloitettiin uudelleen.

20.6 oma vointini alkoi heiketä. Syke nousi korkealle ja mittari näytti 120. Kohtutulehduksen oireitakin alkoi vähitellen tulla. Myös supistuksia tuli säännöllisetsi ja sain niihin Nifangin-nimistä lääkettä, jolla ne saatiin loppumaan. Lääke oli verenpainelääke ja siitä sain sivuvaikutuksena armottoman päänsäryn. 

Korkea syke aiheutti minulle hengenahdistusta ja sen vuoksi lääkäri määräsi valtimoverinäytteen, jotta saataisiin suljettua keuhkoembolia pois. Lääkäri yritti ottaa näytteen, mutta se ei oikein sujunut ja meinasin pyörtyä. Hän yritti vielä uudelleen ja epäonnistui jälleen. Seuraavaksi toinen lääkäri kokeili toisesta kädestä ottaa samaa näytettä, mutta hänkään ei onnistunut. Lopulta soitettiin anestesialääkäri paikalle ja hän onnistui saamaan näytteen nopeasti ja paljon kivuttomammin kyynärtaipeen valtimosta. Tulokset olivat aavistuksen viitearvojen yläpuolella, mikä sopi raskauteen, mutta keuhkoemboliasta ei tosiaan ollut kyse. Vauva voi onneksi koko ajan hyvin, vaikka oma tilani oli vähän kehno.

Seuraavana päivänä vointini oli tasaisempi. Crp oli yhä nousussa, mutta leukkarit lähtivät laskuun. Se päivä meni itkiessä, kun tuntui että ei jaksa enää makoilla. Oli ikävää kuunnella, kun huonekaverit tulivat käynnistykseen ja lähtivät aina synnyttämään. Minun piti makoilla jalat ristissä, että vauva pysyisi vielä masussa turvassa. Muutenkin elämä kolmen hengen huoneessa oli levotonta, enkä pystynyt nukkumaan kunnolla.

22.6 olin ollut vuodelevossa 7 päivää. Aamulla huomasin, että lapsiveden seassa on vihreää. Kohtutulehduksen oireen alkoivat myös pahentua. Alaselkää särki, alavatsaan kävi kipeää liikkuessa, kohtua aristi. Crp ja leukkaritkin olivat taas nousussa. Sykkeeni kohosi taas pilviin ja mittari näytti 140. Vauvan vointi oli onneksi edelleen tasainen.

Päivän mittaan aloin tuntea supistuksia. Niihin annettiin jälleen Nifaginia ja sain kamalan päänsäryn. Supistuksen pysyivät puoli tuntia poissa, kunnes alkoivat uudelleen. Lääkäri hälytettiin paikalle. Hän tarkisti kohdunsuun tilanteen ja kanavaa oli jäljellä 1cm, ja paikat olivat auki 1cm:n verran. Hän sanoi, että aloitetaan suonensisäinen lääkitys supistuksiin, mutta perehdyttyään kokonaistilanteeseen ja konsultoituaan toista lääkäriä päädyttiinkin siihen, että kokeillaan vielä kerran Nifanginia ja mikäli se ei tehoa, annetaan synnytyksen käynnistyä. Tässä vaiheessa minulle annettiin myös vielä yksi kortisonipiikki vahvistamaan vauvan keuhkoja.

Sain siis jälleen samaa lääkettä ja jäätiin seuraamaan, käynnistyykö synnytys, ja eteneekö kohdunsuuntilanne. Tunnin kuluttua supistukset jatkuivat yhä ja niitä tuli 4-5 minuutin välein. Lääkäri tuli jälleen tarkistamaan tilanteen. Kanavaa 0,5cm jäljellä ja kohdunsuu auki 3cm. Lääkäri teki päätöksen, että nyt siirrytään synnytyssaliin, synnytys etenee ja pitää ehtiä tiputtaa vähintään 4 tuntia magnesiumia vauvan aivojen suojaksi.

22.6 klo 15:15 minut siirrettiin synnytyssaliin ja ilmoitin doulalle. Magnesium-tippa ja keittosuola saatiin laitettu 16 aikaan menemään. Seuraava operaatio oli ”asentaa” pissakatetri. (Magnesium aiheuttaa kuivumista ja virtsaneritys voi lakata, siksi täytyy tarkasti seurata virtsan määrää eikä se onnistu muulla tavalla kuin katetroinilla.) Supistukset vaimenivat tässä vaiheessa ja niiden väli piteni, niitä tuli kuitenkin n. 10 minuutin välein. Toisaalta se oli hyvä juttu, koska tämä antoi magnesiumille aikaa. Doulakin saapui paikalle.

Crp ja leukkarit kontrolloitiin ja olivat yhä noususuunnassa. Itseäni alkoi turhauttaa harvat supistukset.  Jonkin ajan kuluttua ne kuitenkin saivat vähän voimaa lisää. Supistusten aikana doula hieroi jalkapohjiani ja paineli nilkoista akupisteistä. Hän hieroi myös niskoja ja päätäni. Se rentoutti kovasti.  ilokaasun avuksi. Rupateltiin doulan kanssa mukavia supistusten välillä. Aika kului nopeasti, kun ei tarvinnut olla yksin.

Supistukset alkoivat olla sen verran kipeitä, että otin ilokaasun avuksi. Ihmettelimme doulan kanssa, miksi kaasumaski vinkuu niin kovasti. Kätilökin ihmetteli samaa. Hengittelin kuitenkin tyytyväisenä maskiin, mutta vähän epäröin, kun en saanutkaan siitä samanlaista helpotusta, kun muistan sen tuoneen edellisissä synnytyksissä.

Kätilöillä vaihtui tässä kohdin vuoro ja uusi kätilö oli aivan mahtava. Parempaa en olisi voinut toivoa. Doula kysyi uudelta kätilöltäkin maskin vinkumisesta ja hänpä keksi sille syynkin. Ilokaasuhana oli kiinni =D Ja voi mikä helpotuksen tunne tuli, kun se avattiin. Se auttaa sittenkin. Ilokaasusta tuli heti paras ystäväni. 

21 aikaan kohdunsuun tilanne tarkistettiin. Olin 4cm auki, joten edistystä tapahtui mutta kovin hitaasti. Olin jo aiemmin pyytänyt, että jos edistystä ei tapahdu saisin oksitosiiniä vahvistamaan supistuksia. Lääkärillä ei ollut kuitenkaan kiire vauhdittaa synnytystä, koska jokainen tunti magnesiumtipassa on eduksi vauvalle.  

Crp ja leukkarit kontrolloitiin taas ja olivat jälleen nousseet. Lääkäri sanoi, että nyt olisi oksitosiinin aika, ennen kuin tulehdus pääsee kunnolla valloilleen. Oksitosiini aloitettiin pienellä annoksella ja supistuksen saivatkin kivasti lisää voimaa ja väli lyheni. Kivut alkoivat olla kovia. Vetelin ilokaasua rystyset valkoisena. Doula antoi oman kätensä tueksi ja purisin sitä minkä jaksoin. Kivunlievitystä olimme aiemmin miettineen ja päädyin spinaaliin, koska epiduraali ei ole koskaan tehonnut täysin kohdallani. Jotta saisin spinaalin, minun tulisi olla auki 6-7cm.

Olin niin kipeä, että pyysin kätilöä tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen. Ikävä kyllä olin auki vähän vajaan 6cm, eikä spinaalia kannattanut vielä laittaa. Spinaali vaikuttaa n. 2 tuntia ja se on niinsanottu kerta-annos eikä sitä yleensä uusita. Siksi sen ajoittaminen on tärkeää.  Anestesialääkäri oli kuitenkin seinän takana laittamassa epiduraalia, ja kätilö sanoi minulle, että kyseinen synnyttäjä oli odottanut jo kaksi tuntia saadakseen sen. Hän sanoi, että vaihtoehdot ovat nyt ottaa epiduraali tai ottaa riski ja odottaa spinaaliin otollista hetkeä, mutta anestesialääkäri ei välttämättä ole saatavilla silloin.  Päädyin kuitenkin odottamaan ja sovittiin puudendaalpuudutuksesta, mikäli anestesialääkäri ei ehdi tulla spinaalia laittamaan.

Hammasta purren, ilokaasua vedellen ja doulan kättä puristellen sinnittelin vielä eteenpäin. Pian tuntui, että en kestä enää. Kätilö tarkasti taas tilanteen ja se oli edennyt sen verran, että spinaali voitaisiin laittaa. Minun onnekseni anestesialääkäri oli heti saatavilla ja kello 1:10 sain spinaalin. Siitä tuli lämmin olo, joka levisi koko alaruumiiseen. Oksitosiinin määrää nostettiin tässä vaiheessa lisää. Supistuskipu ei kuitenkaan hävinnyt täysin vaan tunsin alavatsalla epämääräistä kipua.

Hiukan ennen kahta arvailimme doulan kanssa, milloin vauva syntyy. Minä arvasin että 3.00 ja hän veikkasi 2.45. Tästä ei mennyt montaa minuuttia, kunnes supistuskivut palasivat niin kivuliaina, että jouduin ottamaan taas ilokaasun avuksi. Yhden supistuksen pärjäsin, seuraavan jälkeen piti hälyttää kätilö paikalle. Nyt sattuu kovasti ja tuntuu myös painetta peräsuolessa. Pikainen tsekkaus ja kätilö sanoi ”Tämä syntyy nyt, älä ponnista, hälytetään lastenlääkäri paikalle”.

Seuraava supistus tuli pian. Sain tehdä tosissani töitä, etten ponnistaisi. Onneksi kätilö palasi pian ja sain luvan ponnistaa, kun siltä tuntuu. Pian tulikin supistus ja aloin ponnistaa, kunnes kätilö sanoi, että ei enää. Hän joutui jarruttelemaan, että vauva tule liian pian ulos. Sain luvan jatkaa pienin ponnistuksin eteenpäin ja 1 minuutin ponnistamisen jälkeen  23.6.2017 klo 2:07 meille syntyi täydellinen, mutta pieni poikavauva, joka huusi naama punaisena ja pissasi kaaressa pedille.

Apgarpisteet 7/8/9.  1400g/39cm/päänympärys 28cm.

Sain pojan muutamaksi sekunniksi rintakehäni päälle, jonka jälkeen lastenlääkäri otti hänet huomaansa. Hänen tilansa oli vakaa, pärjäsi pelkällä nasaalilla ja häntä käytettiin keskoskaapin kera luonani vielä, ennen kuin hänet siirrettiin teho-osastolle.

Hän on täällä

8 päivää siinä meni kun taisteltiin tulehdusta ja supistuksia vastaan.. keho alkoi mennä hälyytystilaan ja oma pumppu löi 140 lyöntiä minuutissa koko päivän ajan.. lapsivesi muutti vihreäksi ja crp ja leukkarit lähti nousuun.. monet itkut tuli itkettyä ja suonet on pistelty puhki.. 

23.6 klo.2:07 meille syntyi täydellinen poika raskausviikolla 30+1.

1400g ja 39cm täyttä kultaa. Hän on uskomattoman sisukas pakkaus. <3

Kirjoitan myöhemmin vielä kunnon synnytyskertomuksen. 

Rv 29+0 POKS

Rv 29+0 tuli täyteen torstaina.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä se sitten tapahtui, mitä olen pelännyt.

Yöllisen wc-reissun jälkeen meni vedet.
Ambulanssilla synnyttäjien vastaanottoon ja supistelutkin alkoi. Vietin yön synnytyssalissa seurannassa koska vauvan sykkeissä oli laskuja. Supistukset saatiin loppumaan ja koska vauvan tilanne oli vakaa, minut siirrettiin osastolle.

Nyt makaan vuodelevossa osastolla. Saan sen verran nousta että voin käydä wc:ssä ja suihkussa. Muuten täytyy olla levossa. Antibioottia menee vielä huomisen ajan ja sen jälkeen se lopetetaan. Crp otetaan 2 kertaa vuorokaudessa joten tarkkaan seurataan tilannetta. Jos ab:n lopettamisen jälkeen tulehdusarvot lähtee nousuun, voidaan ab aloittaa uudelleen.

Vuodelevon vuoksi aloitettiin myös klexane-pistokset tukoksia ehkäisemään. Sairaalaan tullessa tehtiin painoarvio ja pieni oli n.1260g. Napavirtauksissa oli pientä häikkää ja alkuviikosta tehdään uusi ultra jossa tarkistetaan mikä tilanne on.

Ensimmäinen kortisonipiikki

Tänään rv28+0 annettiin ensimmäine kortisonipiikki.
Mitään synnytyksen käynnistymiseen viittaavaa ei ole, mutta historiani vuoksi on tähän ratkaisuun päädytty. Viikon sisään on tullut useamman kerran verlimaista vuotoa ja sellaista samanlaista vuotoa on tullut neljässä edellisessäkin raskkaudessa, joissa vedet menneet liian aikaisin. Ensimmäistä kertaa lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että tuo vuoto voi ennakoida että vedet menee tälläkin kertaa liian aikaisin.. mutta sitä ei kukaan osaa sanoa koska.. Tällä hetkellä eletään päivä kerrallaan ja iloitaan siitä, että vauva kasvaa ja voimistuu joka päivä hieman. Tämän päivän ultrassa hänen painoarvionsa oli 1,2kg, täsmälleen keskikäyrällä.

Tänään on ollut muutenkin hyvä päivä. Aurinkoista ja lämmintä.
Kävin lasten ja ystäväni kanssa puistossa. Puistossa ystävä vahti tyttöjä sillä välin kun toinen ystäväni otti minusta kuvia. Oli kyllä haastavaa olla kuvattavana, koska niin harvoin siihen hommaan "pääsen". Mutta kameran näytöllä ainakin kuvat näyttivät upeilta, vaikka olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Puistoilun jälkeen mentiin vielä torille herkuttelemaan. Nautin kyllä täysin siemauksin lasten ilosta. Toivottavasti tämä päivä jää heille kesästä mieleen, minulle ainakin jää.

Rv 27+0

Viime viikolla oli kontorolli kohdunsuun tilanteen vuoksi (rv25+6). Se ei ollut kahdessa viikossa edennyt mihinkään ja kanavaa oli edelleen pitkästi. Sen suhteen ei tarvitse murehtia lainkaan. Pikkuisen apinoarvio oli 908g ja hän kasvaa keskikäyrällä, vaikka vatsan sf-mitta onkin huidellut yläkäyrän yläuolella. 

Maanantaina oli neuvolakäynti ja sain vihdoin ipanapa-tunnukset ja pääsin täyttämään esitiedot. Neuvolassa kaikki rutiinihommat oli kunnossa.. sf-mittakin haki paikkansa nyt yläkäryän päälle, eli masun kasvu on vähän tasoittunut. 

Hankinnat on edenneet niin hyvin, että puuttuu enää leikkimatto. Se ei ihan välttämätön ole, mutta haluan sellaisen hankkia. Sillä ei kuitenkaan ole kiire, koska eihän vauva sitä heti tarvitse. 

Tulevat isosiskot odottavat pikkuveljeä vähän vaihtelevalla mielellä. 3 isointa eivät juuri puhu asiasta, mutta 2 pienintä ovat innoissaan.. varsinkin 3-vuotias. Hän suhtautuu tulevaan pikkuveljeensä kovin omistavasti, eikä millään jaksaisi odottaa hänen syntymää. 4-vuotias odottaa elokuuta kovasti, koska silloin on sekä hänen että tulevan veljensä syntymäpäivä (toivottavasti). 

Muutama päivä sitten harrastin ebay-shoppailua ja tilasin vauvaa varten bodyn, jossa lukee "Ladies I have arrived". Esikoinen näki bodyn kuvan ja kysyi mitä teksti tarkoittaa.. Kerroin hänelle ja kerroin myös ajatuksesta, joka minulla on bodyn takana. Haluan ottaa kuvan, jossa tytöt ovat vauvan kanssa ja vauvalla on body päällä. Voi kuinka mieltäni lämmitti, kun esikoinen alkoi nauramaan asialle.. hän ei ole juuri tähän vauva-asiaan sanonut juuta eikä jaata.. ja nyt sain hänet nauramaan.. Eikä sanonut mitään negatiivista kuvaamisesta. Paljasti hän myös kertoneensa opettajalle, että meille tulee vauva. On mahtavaa huomata, että kyllä hän on ajatellut asiaa, vaikka ei siitä kotona puhukaan. 

Tänään rv 27+0 ja tapaan doulat ensimmäistä kertaa.

Olenkoha muistanut edes kertoa, että minulle tulee doula synnytykseen mukaan??? 

Ensi viikolla rv 28+0 laitetaan ensimmäinen kortisonipiikki.

9.6 on valmistuvien insinöörien juhla ja minäkin pääsen liittymään valmistuviin.

Vihdoinkin koulu on saatu päätökseen ja olen valmis rakennusinsinööri.

Meillä menee hyvin <3

Rv 24

Odotettu raskausviikko 24 on saavutettu.
Jos synnytys sattuisi lähtemään käyntiin, vauva voisi selvitä.
Helppoa se ei olisi, mutta toivoa olisi.

Viime viikko oli vaikea.. supisteli todella paljon ja oli kipuja.. loppuviikosta en enää saanut mielenrauhaa, vaan soitin neuvolaa. Historiani vuoksi minulle varattiin tämän viikon torstaille lääkäriaika.. Tämä viikko oli kuitenkin niin hyvä, että melkein peruin ajan.. Lopulta kuitenkin kävin lääkärillä ja ehkä hyvä niin. Paikat oli sen verran pehmenneet ja epäily aukeamaan lähtemisestä, että lääkäri laittoi minut tarkempaan tarkistukseen synnyttäjien vastaanottoon. 

Synnyttäjien vastaanotossa oli hiljaista.. pääsin aika pian lääkärille ja hän totesi saman, että paikat on phemenneet melkoisesti ja sormi menee kanavaa aika pitkälle, mutta ei uskaltanut kokeilla kuinka pitkälle menisi.. ultralla katsottiin seuraavaksi ja kanava on kuitenkin lähes 5cm pitkä eikä sen mukaan ole auennut.. se vähän helpotti oloa ja mieltä. Vauvaakin ultrattiin pikaisesti. Painoarvio oli 745g, poika kasvaa vähän keskikäyrän yläpuollella. Loppujenlopuksi kaikki siis toistaiseksi ok.. näytille pitää lähteä herkästi ja kahden viikon päästä on kontrolli.. 4 viikon päästä laitetaan kortisonipiikit. 

Tähän viikkon mahtui myös ylläri babyshowerit.. kaksi ystävää yllättivät ja veivät minut pitsalle ja lahjoivat harsoilla, kankailla ja vaipoilla. Mahtava fiilis tuli, koska minulle ei ole aiemmin järjestetty mitään vastaavaa ja tuleva pieni voi hyvinkin jäädä meille viimeiseksi. Kotipuolesta sain myös paketin tällä viikolla.. äitini oli neulonut siksakraidllisen peiton vaunuihin ja turvakaukaloon ja siskoni lähetti samassa paketissa harsoja ja geggomajan trikoisen peiton. Olo on kiitollinen.. Samalla tajuntaan hiipii ajatus siitä, että meille on todellakin tulossa vauva. <3

Rakenneultra ja kelaneuvola

Virallinen rakenneultra on nyt takana. Se tehtiin perinöllisyyspolilla suunnitelmien mukaan. 

Ajat olivat pahasti myöhässä ja lääkäri kävikin välissä sanomassa, että voisin hyvin lähteä käymään kahvilla. Hiukan alkoi jännittää, kun huomasin kuka lääkärinä oli.. hän on ennenkin ollut lääkärinäni ja oli silloin hyvin tiukan oloinen.. 

Kävin juomassa kupillisen teetä ja palasin peripolille. Pian olikin minun vuoroni. Ultraaminen aloitettiin heti. Pian ikävähköt muistot lääkäristä karisivat ja ultra sujui oikein mukavasti. Pikkuinen oli todella aktiivinen, kaikki rakenteet olivat normaalit ja hän kasvaa tasaisesti. Lääkäriä nauratti ja hän kehui kovasti pikkuista. Painoarvio oli hiukan keskikääyrän yläpuolella samassa linjassa kuin edelllisellä kerralla. Sain 3d kuvan korvaukseksi, kun jouduin odottelemaan niin kauan. Seuraava käynti on äitiyspolilla rv 28, jolloin laitetaan kortisonipiikit kypsyttämään vauvan keuhkoja. Se on varotoimenpide, koska 4 edellistä lasta ovat syntyneet keskosena. 

Torstaina oli "kelaneuvola". Sielläkin oli kaikki hyvin.. verenpaine oli matala, mutta onneksi siitä ei tarvitse murehtia. Sf-mitta menee yläkäyrän yläpuolella.. terveydenhoitaja sanoi että se on tyypillistä uudelleensynnyttäjälle, mutta jos edellisenä päivänä ei olisi ollut ultraa, olisin kyllä säikähtänyt. Oma painoni on noussut makuuni vähän liikaa.. mutta se selittynee kai sillä että on tullut nautittua herkuista pahoinvoinnin helpottamisen myötä. Pahoinvointia on yhä päivittäin mutta se on onneksi lievää. Sain lähetteen myös uuteen sokerirasitukseen ja varasinkin ajan jos siihen. Toivottavasti arvot ovat hyvät. Äitiysavustushakemuksenkin tein samantien.. Otetaan pakkaus. 

Kouluasiatkin etenevät. Opinnäytetyö on valmis ja kaikki kurssit on nyt suoritettu. 4.5 teen kypsyysnäytteen ja kun se on hyväksytty voin hakea tutkintotodistusta. Uskomatonta, että tämäkin päivä koittaa.. en olisi siihen uskonut.. mutta nähtävästi kaikki on mahdollista kun ei anna periksi. Sen verran ison työn takana tutkinnon saaminen on ollut, että pidän pienet juhlat toukokuun lopussa. Töitä en ole hakenut, joten ikävä kyllä valmistun työttömäksi.. mutta toisaalta en varmaan kykenisi työhön, koska keho on nyt jo aika kovilla ja selkä temppuilee aika paljon. Ja toisekseen jos tälläkin pienellä on kiire.. hän voi syntyä jo kesäkuun lopussa.. 

Palataanpa vielä hetkeksi vauvaan.. minähän sain sukupuolen selville jo reilu 2 viikkoa sitten. Mies ei halunnut sukupuolta etukäteen tietää.. mutta rakenneultran jälkeen sukupuoli vahvistui enkä voinut enää pitää suutani kiinni.. niinpä paljastin asian miehellekin.. ja nyt me yhdessä prosessoimme yllätysuutista...

Hankintoja

Me päätettiin hankkia lähes kaikki käytettynä.

Säästetään rahaa ja ei pieni vauva ehdi esimerkiksi vaatteita kuluttaa.

Sen seurauksena toria on tullut seuratua ahkerasti.

Vaunut käytiin eilen hakmeassa, koska sattui löytymään edullinen ja kattava paketti.

Paketissa tuli vaunujen runko, siihen istuinosa ja pehmeä koppa + lisäksi uudempaa mallia oleva kiinteästi asennettava koppa sekä seisomalauta. Näiden lisäksi samalta myyjältä ostettiin Baby Björnin sitteri lelukaaren kera ja mobile pinnasänkyyn. Myös uudenveroiset ensiaskelkengät lähti mukaan ja kaupan päälle sain kassillisen vaatteita. Voi sanoa että olen hurjan tyytyväinen. 

Sähkökäyttöinen rintapumppu on myös kotiutunut meille ja se onkin tärkeä kapistus jos lapsi syntyy etuajassa niin kuin neljä edellistä. Tuttipullot ovat hautautuneet varaston syövereihin ja ne pitää sieltä etsiä kunhan päästään sinne asti siivoamaan. Lakanat ja pinnasänky ovat edellisen jäljeltä tallessa.. ensimmäisiä kuukausia varten olemme ostaneet jo kauniin kehdon. Hankinnat alkavat olla siis jo tosi hyvällä mallilla.. myöhemminkin olisi ehtinyt, mutta ei voi kaikkia ostoksia jättää yhdelle kertaa. Parempi jakaa osiin ja tehdä löytöjä pikkuhiljaa. 

Mitä sitten vielä puuttuu??

- hoitotarvikkeet ja tutit yms.. 

- harsot

- telakallinen turvakaukalo

- vaatteita 62cm---> 

(suurella todennäköisyydellä niitä ihan pieniäkin tulee hankittua lisää)

Vaunujen ratasosa on harmaa ja somisteen maastokuviota. Tykkään paljon.
En halunut mustia vaunuja ja niitä näyttää olevan paljon tarjolla. 

Koppa on sininen ja olen ihan rakastunut siihen

Mobilessa on useampi musiikkivaihtoehto, se pyörii ja valotkin siihen tulee

BB sitteristä olen haaveillut jokaisen kohdalla..
nyt me saatiin sellainen hankittua kun saatiin pakettina edullisesti nämä kaikki

Pikkuisia vaatteita

Pikkuiselle tulokkaalle vaatteita koossa 50-56cm.

Koukuttavaa puuhaa.. mutta alkaa sopivat kankaat loppua...

Ehkä hoidan koulun nyt loppuun ja jatkan omepluita sitten.. 

RV 19+4

Tänään eletään tässä raskaudessa sitä päivää, kun jouduimme luopumaan Tiinusta.

Olo on rikkinäinen mutta samaan aikaan olen hurjan onnellinen tulevasta pienestä.

Tuleva pikkuinen ei tule korvaamaan Tiinua.

Tiinu on aina osa meidän perhettä. 

On ikävä <3

Situ-käynti

Eilen oli odotettu situ-käynti.

Ensin juteltiin hoitajan kanssa ja tuli vähän itkettyäkin.

Tämä viikko on ollut erityisen vaikea, 

koska juuri tällä raskausviikolla Tiinun tilanne todettiin

ja toivo vietiin kokonaan.

Tuleva vauva voi kuitenkin hyvin.

Rakenteet ovat kunnossa ja 

hän kasvaa keskikäyrällä.

Sukupuolenkin sain tietää <3

Mutta se jääköön salaisuudeksi.

Mies haluaa ehdottomasti odottaa syntymään asti ennen

sukupuolen paljastumista. Lapsetkaan eivät luonnollisesti tiedä,

eivätkä tiedä, että minä tiedän.. eihän itä inttämistä kukaan kestäisi..

kerro kerro kerro =D 

Läheisille ystäville olen sukupuolen paljastanut,

koska täytyyhän minun jonkun kanssa ssada jakaa asia.

Halkeaisin muuten.

Minulle oli tärkeää saada tietää sukupuoli,

jotta osaan ajatella konkreettisemmin tulevaa vauvaa.

Ja voin sanoa että oli kyllä oikea päätös.

Vauvasta tuli heti todellisempi. <3 

Nimistäkin ollaan puhuttu.. 

ja suosikkinimeni sai vihreän valon.

Mitään ei ole vielä lukkoon lyöty,

mutta sekä tytölle että pojalle on vahvat ehdokkaat.

Rakenneultraan on tasan 3 viikkoa.

Ehkä sinne jaksaa näin hyvien uutisten jälkeen odottaa.

Kirppiksiltäkin on löytynyt pientä ja söpöä.

rv18+3

Selviytymiskeinoja

Massu on kai sen verran nyt kasvanut, että alaselkä kipeytyy jos olen pitkään jalkeilla. Perjantaina oli neuvola ja kaikki oli hyvin. Pikkiriikkisen syke oli 148. Kohdunpohjan korkeus oli vähän suurehkä, mutta th epäili sen johtuvan istukan sijainnista koska juuri siitä kohtaa mitta jouduttiin ottamaan. Painoa oli tullu vähän enemmän mitä tykkäisin, mutta th kehui vaan, että hyvä kun on lähtenyt nyt nousuun.. 

Ennen neuvolaa oli perheterapeutille aika, jossa puidaan menetystä läpi.. Terapeutilla oli ihan hyviä ajatuksia ja ekaa kertaa menetyksen jälkeen tuntuu, että todellakin joku osaa puhua asiasta kanssani.. Aiemmin kävin psykologilla, mutta hänenkään kanssa ei ikinä päästy itse asiaan vaan puitiin muita juttuja. Hänen kanssaan jäi asiat kesken, kun vaihtoi työpaikkaa. 

Vaikka tuosta terapeutistakaan ei ekan kerran jälkeen jäänyt hyvä vaikutelma.. kannatti antaa toinen mahdollisuus. Puhuttiin paljon siitä, kun en uskalla luoda sidettä tulevaan vauvaan.. en usko että vauva on totta ja en ole hyväksynyt Tiinun menetystä edelleenkään..

Minuun on vaikuttanut todella paljon se rajan vetäminen.. kun rv22 synytynyt sais henkilötunnuksen ja hänet tunnustettais oikeaksi ihmiseksi.. me menetettiin Tiinu 19+4... ja jouduttiin tekemään geneettisistä syistä keskeytys. Kyse ei ollut keskenmenosta, eikä kohtukuolemasta.. ja tässäkin koen olevani väliinputoaja.. synnytin Tiinun normaalisti alakautta ja kohdunsuun piti aueta samalla tavalla kun normaalissa synnytyksessä.. mutta eräs lääkäri sitten sanoi, että ei sitä lasketa synnytykseksi koska oli abortti.. Abortti särähtää korvaan koska minulle siitä tulee mieleen, että se tehdään aikaisemmilla viikoilla ja vaapaehtoisesti omista syistä. Paljon asioita on hoidettu huonolla tavalla ja niitä nyt sitten yritetään korjata.. 

Puhuttiin myös siitä onko tämä 6. vai 7. lapsi meille.. itse koen että 7. Mutta ympäristölle tämä on kuudes. Jotenkin harhainen kuva itsellä siitä tapahtuiko kaikki todella. Meillä ei kotonaakaan ole mitään näkyvää Tiinusta.. piti kyllä tulla, mutta kuvien kehitys meni pieleen kuvia teettävän firman vuoksi. Terapeutti sanoikin että nyt alat rehellisesti ajatella että Tiinu on yksi meidän lapsista vaikka ei olekaan luonamme. Ja hän sanoi että asiaa voisi auttaa jos teettäisin ne kuvat mitä olin ajatellut.. ainoa näkyvä muisto tällä hetkellä on Ainu pupu kirjahyllun päällä ja senkin olen miettinyt vieväni uurnalehtoon.. Saisi Tiinu omansa sinne taivaaseen. 

Mutta siis kun olen menetetyssä vauvassa vielä niin kiinni... on vaikea muodostaa sidettä tulevaan vauvaan.

Viime viikot olen tehnyt paljon kouluhommia. Nyt olenkin saanut monta keskeneräistä juttu valmiiksi ja jäljellä on kaksi kurssia ja opinnäytetyä, joka sekin on hvyällä mallilla jo. En voi uskoa, että kova puurtaminen on loppusuoralla ja tulen valmistumaan touokuun lopussa. Hurjaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ammatti. Juhlat on luvassa.. siitä olemme miehen kanssa yhtä mieltä. 

Viime postauksessa kerroin äitiyspoli ja perinnöllisyyspolikäynneistä.. ja että oli puhe vielä yhdestä ylimääräisestä ultrasta, jonka äitipolin lääkäri kuitenkin torppasi.. No alkuviikosta sain puhelun peripolilta ja minulle oli kuitenkin varattu vielä uusi ultra ja se on jo tulevana tiistaina. Olen hurjan tyytyväinen, koska minun on tärkeää nähdä omin silmin, että kaikki on hyvin. Ehkä kysyn sukupuolestakin jo... jos sattuisi sellainen lääkäri joka suostuisi sitä vähän kurkkaamaan. 

Polikäyntejä

Pari päivää olen nyt sulatellut äitiyspoli- ja perinnöllisyyspoli-käyntejä.

Ajat oli myöhässä ja jouduin odottelemaan aika kauan.. siinä ehti monenlaisia ajatuksia pyöriä mielessä.

Ensin oli peripolin hoitajan haastattelu. Sen jälkeen perinnöllisyyspolin puolella tehtiin ultra. 

Oli mahtavaa huomata, että vaikka ajat oli myöhässä, lääkäri ultrasi tarkasti eikä kiirehtinyt.

Ensimmäisenä katsottiin pään alue, se oli kaunis ja symmetrinen. Tässä vaiheessa huokaisin ensimmäistä kertaa.. Lääkäri siirtyi ultraamaan muita kehon osia ja sai painoarvioksi 169g. Rakenteet olivat sellaiset kuin pitääkin. Sydän ultrattiin viimeisenä ja siinä menikin hyvä tovi.. ehdin jo säikähtää, että jotain on vialla, kun niin kauan keskittyi siihen. Mutta kaikki oli kunnossa. <3

Yllätyksekseni havaittiin, että kohtuni on hiukan herttamainen.. poikkeama on lievä.. kohdun rakennepoikkeavuudet altistavat ennenaikaiselle synnytykselle, joten tämä saattaa osittain selittää sen, miksi minulla menee vedet liian aikaisin. Lääkäri sanoi, että todennäköisesti on myös jokin toinen piilevä tekijä, joka vaikuttaa tähän.. mutta sitä vain ei ole kohdallani löydetty.

Ultran jälkeen minulle oli varattu keskusteluhetki saman lääkärin kanssa, joka hoiti meitä Tiinun kohdalla. Hänellä ei ollut mitään uutta tietoa asiaan liittyen.. edelleen kohtalo on yhtä lohduton, eikä mitään olisi voitu tehdä. Hän sanoi että mielenrauhani vuoksi voitaisiin tehdä vielä yksi ultra ennen rakenneultraa ja sehän sopisi minulle.

Keskustelun jälkeen oli aika vielä äitiyspolin lääkärille. Lääkäri tarkisti alakerran tilanteen ja kaikki oli mallikkaasti.. peripolin lääkäri oli miettinyt tukilääkitystä, jotta saataisiin viikkoja lisää.. mutta koska paikat ei lähde kypsymään liian aikaisin, sillä ei valitettavasti olisi kohdallani apua. Joten siitä ajatuksesta luovuttiin. Puhuin lääkärille myös ylimääräisestä ultrasta, mutta koska vauvalla on kaikki hyvin, hän ei nähnyt sille mitään syytä.. ilmeisesti äidin henkinen hyvinvointi ei paina vaakakupissa sitten mitään.. pettynyt olo tuli tämän jälkeen.. 

Rakenneultraan on nyt tasan 5 viikkoa.. se tuntuu pitkältä ajalta. Mutta onneksi tällä hetkellä kaikki on hyvin.

rv 16+3

Huomenna se on..

se odotettu päivä..

Käynnit perinöllisyyspolilla ja äitiyspolilla.

Pelottaa ja ahdistaa.. mutta samalla tunnen olevani vähän toiveikaskin.

Ristiriitainen olo. 

Pahoinvointi on lieventynyt entisestään.

Huono olo on edelleen lähes koko ajan, mutta

se pysyy siedettävänä enkä juuri oksentele enää. 

Olen pystynyt tekemään kouluhommiakin.

Rv 16+0

Hankintoja

Viime yönä unet jäi puolitiehen.

Kuopus kävi pissalla, enkä saanut sen jälkeen enää unta.

Ajatuksia vilisi päässä ja pelotkin tuli seuraksi.

Tasan viikon päästä on ultra ja ahdistus kasvaa. 

Niin monta pettymystä takana, että ei osaa odottaa mitään hyvää.

Samaan aikaan toivon ja rukoilen parasta.

Olen ihaillut uutta äitiyspakkausta...

sellainen tulee meillekin, jos (vai pitäisikö kirjoittaa kun) kaikki on hyvin.

Terapeuttini pyysi minua edes yrittämään kääntää ajatusta positiiviseksi..

että ei saisi ajatella, jos jokin menee pieleen.. vaan enemmän positiivisesti. 

Ehkä uhkarohkein hankinta noudettiin viime viikolla.

Nimittäin kehto.. alunperin olin päättänyt aloittavani hankintojen

tekemisen vasta rakenneultran jälkeen, mutta jokin päähänpisto iski

ja tilasin kehdon vauvalle...

Pikkuisia vaatteitakin on tullut hankittua..

Ehkä alitajunta yrittää viestittää,

että tällä kertaa saamme kauan kaipaamamme lapsen kotiin asti.

rv 14+6

Odottavan aika on pitkä.

Viikot ei etene millään.

Tänään on raskausviikko 14+6.

Minulle soitettiin äitiyspolilta ja sain sinne ajan samalle päivälle

kun esnimmäinen käynti perinnöllisyyspoliklinikalla on.

20.3 ultrataan ja käyn erikoislääkärillä.

Tunnen olevani hyvissä käsissä.

Nyt kun kaikki olisi hyvin.

Viimeksi kun kävin äitiyspolillas sain musertavia uutisia.

Yritän ajatella järjellä... se mitä meidän Tiinulle tapahtui,

ei ole perinnöllistä vaan pelkkää huonoa tuuria ja epäonnea..

on häviävän pieni mahdollisuus, että sama tapahtuisi uudeelleen..

Mutta kun on niin paljon kaikkea muuta mikä voi mennä pieleen.

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä pieni tule kotiin asti <3 

Rv 14+3

Rv 14+3.

Saan päivittäin ahdistuskohtauksia..

Hengittäminen tekee kipeää ja on työlästä.. 

Vaikka minuun sattuu fyysisesti,

kyse on psykologisesta vaivasta..

Ihmiskeho on kyllä merkillinen. 

Pahoinvointi on hiukan helpottanut.

En oksenna enää joka päivä,

huono olo on kuitenkin lähes koko ajan.

Vireystaso on noussut jonkin verran,

sen huomaa ainakin pyykkikoreista =D

Pyykivuori pysyy suhteellisen kesynä.

Raskaus ei tunnu kuitenkaan edelleenkään todelliselta 

vaikka vatsani kasvaa hyvää vauhtia. 

Istukka on kohdun etuseinämässä, 

joten liikkeitä ei vielä tunnu

satunnaisia työtäisyjä lukuunottamatta. 

Tiinua odottaessa liikkeitä oli todella vähän

ja ne olivat hentoja vaikka istukka oli takaseinämässä..

Olen jälkeenpäin ajatellut, että jo siitä 

olisi pitänyt tajuta, että kaikki ei ole hyvin...

Nyt, vaikka tiedän, että istukka on etuseinämässä 

vaimentamassa liikkeitä, pelkään jonkin olevan vialla.

Seuraavaan ultraan on 2 viikkoa ja 1 päivä.

Se tuntuu tuskastuttavan pitkältä ajalta. 

I'm back

Tämä blogi on jatkoa vanhalle blogilleni.

surunsanat.blogspot.com.

Kyseisen blogin piti olla odotusblogi, mutta toisin kävi.

Se oli kuitenkin suuri apu käsitellessäni surua,

josta en ole vieläkään selvinnyt.

Piilotinkin tämän blogin heti alkuunsa,

koska olin varma keskenmenosta verisen vuodon vuoksi.

Kävin kuitenkin yksityisellä tarkistuttamassa tilanteen 

ja sain huokaista helpotuksesta, kun sykkivä sydän nähtiin. (rv 7+0).

Mutta nyt eletään tätä päivää.

Raskausviikkoja on13+5.

Niskaturvotusultra oli tasan rv12+0

ja siellä oli kaikki oikein mallikkaasti.

Turvotusta oli 1,4mm. Ultra tehtiin kahteen kertaan

kahden eri tekijän toimesta pelkojeni vuoksi.

Nyt on kaksin silmin tarkastettu, että kaikki on niin hyvin

kuin näillä viikoilla voi olla.

Seuraava ultra onkin perinnöllisyyspoliklinikalla rv 16+4, 

rakenneultra tehdään samassa paikassa rv 21+6. Lisäksi, koska 

meidän vauvat tuppaavat syntymään 7-10 viikkoa etuajassa,

minulla on läehete vetämässä äitiyspolille. 

Ensimmäinen aika sinne tulee todennäköisesti olemaan ennen rakenneultraa.

Neuvolan kautta pääsin juttelemaan peloistani ja ahdistuksestani

perheterapeutille. Uusi aika on maaliskuun puolessa välin.

Kyllähän se asioiden läpi käyminen on raskasta ja tunteita herättävää,

mutta pakko nämä asiat on käsitellä. 

Tunnen olevani hyvässä seurannassa ja saan tarvittaessa tukea tilanteeseen neuvolasta ja ystäviltäni.

En ole oikein uskaltanut iloita tulevasta vauvasta,

olen ollut myös huolissani, koska en ole tuntenut minkäänlaista sidettä pikkuiseen.

Ehkä asiaan on pikkuhiljaa tulossa muutos, koska olen alkanut tekemään hankitojakin.

Alunperin ajattelin siihen hommaan alkavani vasta rakenneultran jälkeen, mutta jospa nyt tosiaan menisi kaikki hyvin.. ja saataisiin kauan odotettu pieni syliimme asti.

Tämän hetkinen vointi on vielä aika kehno.

Pahoinvointi jatkuu ja oksentelen edelleen..

pariin otteeseen olen ollut nesteytyksessäkin.

Minua myös huimaa helposti.

Kouluhommia on ollut vähän haasteellista saada tehtyä,

mutta jospa saisin tsempattua..

toukokuun lopussa pitäisi minun olla valmis insinööri.

Laskettu aika on 31.8.2017, se on 3 vuotta ja 2 kuukautta siitä kun aloimme toivoa perheenlisäystä.

Nyt kun blogi on ihan alkutekijöissään,

haluaisin saada vinkkejä siitä mistä te haluatte lukea.

Millaisia kuvia? jne?

Alkuraskauden ahdistus

Kun ovulaatiosta oli 6 päivää, alkoi aaltoimainen huono olo.

Ajattelin saaneeni sairastuneeni, koska koulukaverillani oli pari päivää

aiemmin ollut vatsatauti. Peruin siltä päivältä kaikki menot ja jäin odottamaan,

milloin vointi menee huonommaksi. Olotilassa ei tapahtunut muutosta muutamaan päivää, joten mieleeni heräsi kysymys.. voisinko olla raskaana? 

Epätietoisuus on tuskaa.. siispä 9 päivää ovulaation jälkeen tein ensimmäisen testin, enkä tullut juuri viisaammaksi. Siitä alkoi testipakkomielle.. seuraavana päivänä testiin tuli haamuviiva. Tiesin, että ainakin jotain yrittää tapahtua. Päivien kuluessa viiva voimistui ja pian digitestikin varmisti asian.. 

Testien teko jatkui siitä huolimatta.

Oireet ovat olleet kovin lieviä ja olen lietsonut itseni paniikkiin. Kesällä olin raskaana ja oireena oli ainostaan todella lievä huono olo.. raskaus paljastui tuulimunaksi.. tottakai ajattelin, että nyt käy samalla tavalla.. viikkoja on nyt 6+1 tai 5+6. Huono olo on vähitellen kuitenkin voimistunut. Olo ei ole oksettava mutta huonompi kuin tuulimunaraskaudessa.. muita oireita ovat heikotus, huippaaminen, rintojen arkuus ja kasvu, vatsan turvotus. 

Voin rehellisesti kertoa, että rukoksia ei ole säästelty. Toivon koko sydämestäni, että saisimme vihdoin sen kaivatun lisän perheeseemme.

Mielenrauhani vuoksi varasin ajan alkuraskauden ultraan ensi tiistaille. Viikkoja on silloin 6+3 tai 6+5. Saa nähdä rauhoittaako se mieltäni lainkaan, koska saatan olla liian aikaisin liikenteessä. 

6.1.2017

Ajattelin kokeilla, alkaisiko kirjoittaminen taas sujua.

Vuosia sitten kirjoitin aktiivisesti blogia, mutta menetin kipinän.

Tälläkin hetkellä minulla on olemassa blogi hyvin kipeästä aiheesta,

mutta se näkyy vain minulle.

Nyt tunnen tarvetta kirjoittaa ajatuksiani ylös.

Olen raskaana.

Se on neljäs kerta kahden ja puolen vuoden sisään.

Takana on alkuraskauden keskenmeno, raskaudenkeskeytys lähes puolessa välin

ja tuulimunaraskaus. 

Olisiko tällä kertaa parempi onni? 

Toivon niin.